Antero Karapalo

Antero Karapalo (11. kesäkuuta 1942 Riihimäki – 4. heinäkuuta 1999 Tampere) oli jääkiekkoon, jalkapalloon ja ratsastukseen erikoistunut urheilutoimittaja, joka teki pitkän työuran Yleisradion TV2:n palveluksessa. Vuonna 1978 hänet valittiin vuoden jääkiekkotoimittajaksi ja vuonna 1979 vuoden urheilutoimittajaksi. Suomen ratsastajainliitto (SRL) on myös palkinnut hänet mitalilla ja vuonna 1991 opetusministeriö on antanut hänelle Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalin kullatuin ristein.^lähde?

Antero Karapalon ensimmäinen TV-ohjelma oli vuonna 1965 alkanut Välierä, aluksi viikoittain lähetetty, mutta myöhemmin satunnaisemmin aina vuoteen 1988 asti. Siinä käsiteltiin urheilua erilaisista lähtökohdista sekä saman otsikon alla oli myös lukemattomia henkilökuvia, esim. Antti Kalliomäestä tai Lasse Oksasesta. Vuonna 1968 Karapalo aloittama Kuntoruutu ja seuraavana syksynä sunnuntaiaamuisin Kuntokakkonen olivat uusia avauksia suomalaisilla televisiokanavilla. 90-luvulla valmistui 4-osainen ohjelmasarja Mustelmat. Siinä urheilulääketieteen dosentti ja ortopedian professori Markku Järvinen kävi läpi tyypillisiä urheiluvammoja.^lähde?

Karapalo aloitti toimittajan uransa 1961 Hämeen Sanomien aluetoimittajana Riihimäellä ja siirtyi vuoden 1963 alussa Hämeenlinnaan Hämeen Sanomien toimitukseen lehden ensimmäiseksi urheilutoimittajaksi. Hän teki myös Yleisradiolle ajankohtaishaastatteluja paikallisista tapahtumista ja kirjoitti juttuja Aamulehdelle ja Helsingin Sanomille. Yleisradiossa hän aloitti vuonna 1965 ja raportoi Suomessa järjestetyistä jääkiekon MM-kilpailuista. Karapaloa kuultiin Ylen kanavilla kevääseen 1992 asti, jolloin hän jäi sairauseläkkeelle pahojen selkävaivojen vuoksi. Hänen viimeiseksi jääneet selostustehtävänsä olivat jääkiekon SM-liigan ratkaisevat finaaliottelut JyPHT-Jokerit 1992. Karapalo oli loukannut selkänsä kaatuessaan jäisellä hiihtoladulla ennen lähtöä Calgaryn olympialaisiin talvella 1988. Hän sai kuitenkin lääkäriltä luvan osallistua kisoihin, jonne saapui juuri ennen olympialaisten alkua. Karapalon tilalle Yleisradioon valittiin Antero Mertaranta. Selostajauransa päätyttyä Karapalo kirjoitti freelancerina urheilujuttuja Helsingin Sanomille ja Aamulehdelle. Ne olivat pääasiassa artikkeleita tai syntymäpäivähaastatteluja entisistä ja nykyisistä suomalaisista huippu-urheilijoista sekä urheiluvaikuttajista, kuten Eero Mäntyrannasta, Heikki Hasusta tai Rauno Aaltosesta.^lähde?

Karapalo selosti olympialaisissa vuosina 1972–1988^lähde?. Talviolympialaisissa Karapalon omin laji oli jääkiekko, kesäolympialaisissa taas jalkapallo ja ratsastus. Karapaloa kuultiin jääkiekon MM-kisoissa vuoden 1965 lisäksi myös vuosina 1974–1991^lähde?. Hän selosti myös Kanada Cupit vuosina 1976 ja 1987^lähde?. Antero Karapalo yhdessä silloisen liigapomon Kalervo Kummolan kanssa sai sovituksi jääkiekon liigaotteluiden säännöllisen televisioinnin TV2-kanavalla^lähde?. Näitä otteluita hänelle kertyi yli 300. Aikaisemmin jo 60-luvulla juniorijääkiekkoa ns. Nappulaliigaa oli voinut seurata lauantaisin Karapalon selostamana TV2:lla. Karapalo selosti ottelun, jossa Suomi saavutti ensimmäisen jääkiekon arvokisamitalinsa Calgaryn olympialaisissa helmikuussa 1988.

Karapalo tunnettiin Tampereella innokkaana Ilveksen kannattajana ja hän osallistui myös juniorijääkiekon tukemiseen^lähde?. Suomen Jääkiekkomuseon hallituksen jäsenenä Karapalo toimi 15 vuotta 1981–1996. Suomen jääkiekkomuseo aateloikin hänet Suomen Jääkiekkoleijonaksi numerolla 119 huhtikuussa 1999.^lähde?

Aiheesta muualla

• Karapalon tiedot Jääkiekkomuseon sivulla